Ei mennyt niinkuin strömsössä

Pennut ovat täällä!

Ponnistusvaihe lähti  25.4. upeasti käyntiin ja Helmi sai puserrettua kolme vahvaa ja reipasta pentua maailmaan. Sitten homma pysähtyikin siihen. Ei polttoja, ei levottomuutta, ei mitään. Helmi vain otti nokosia ja syötti ja pesi lapsiaan. Yritimme kaikki mahdolliset konstit eläinlääkärin ohjeiden mukaan, että saisimme  homman uudelleen käyntiin, koska tiesimme masussa olevan vielä viisi pikkuista. Aamuyöllä pakkasimme tuoreen äidin ja lapset autoon ja lähdimme eläinsairaalalle tarkistuttamaan tilannetta. Ultrassa löytyi ainoastaan yksi sydämensyke enää. Ei ollut surun määrällä rajaa, kun ajattelimme menettäneemme neljä, mahdollisesti viisi pikkuista. Helmi meni leikkaukseen heti, jotta saadaan ehkä vielä elossa oleva pikkuinen pelastettua ja emän henki säilytettyä. Sillä välin me yritimme pitää jo syntyneet pennut lämpiminä ja annoimme niille pullosta hieman korviketta, etteivät pääse kuivumaan. Pitkän odotuksen jälkeen toi eläinlääkäri meille kaksi pikkuista! Toinen se, jolla oli syke näkynyt jo ultrassa ja toinen hurjan pikkuinen ja sisukas minimies, jolla oli ollut heikko syke syntyessään, mutta elvytyksellä lähtenyt hienosti virkoamaan. Tällä sisupussilla on mahdottoman suuri halu elää. Lämmitimme ja syötimme pientä, kun odotimme Helmiä leikkaussalista. Pikkuinen mini vahvistuu koko ajan ja varmistamme sen saavan paikkansa maitobaarissa ja osuutensa vasta-aineista. Nyt kymmenen syöntikerran jälkeen pikku-ukkeli painaa jo 331 grammaa. Kolme pikkuista me menetimme, mitään enempää ei ollut tehtävissä. Yhdellä oli ollut syntyessään hentoinen syke, mutta pikkuinen ei elvytyksestä huolimatta lähtenyt kunnolla virkoamaan, joten oli annettava sen mennä.  Ehkäpä sellaista grosselasta tarvittiin jossain muualla enemmän.

Kahden vuorokauden rumban jälkeen meillä on nyt siis viisi pientä grosselasta, yksi tyttö ja neljä poikaa ja Helmi hoitaa niitä todella hyvin. Maitoa riittää ja lapset vaikuttavat tyytyväisiltä. Nyt otamme hetken rennosti ja nukumme univelkoja lyhyt hetki kerrallaan pois. Ihana tuhina kuuluu pentulaatikosta. <3

Pikkuinen tiukasti elämässä kiinni. Alemmassa kuvassa Minin, tämän sydämenvalloittajan tohvelit valmiina suuriin seikkailuihin.

Mini ja kolmantena syntynyt poika.

Täältä tullaan elämä!

 

Masu läpivalaistu

Tulevalle mammalle laitettiin toinen herpes-piikki ja samalla läpivalaistiin masu, että saadaan jonkinlainen käsitys pentujen määrästä. Olihan niitä muutama. <3 Toivotaan, että kaikki syntyvät terveinä ja vahvoina.

Pari kuvaa tulevasta mammasta <3

Helmi tuntuu voivan ihan hyvin. Nälkä on kova… Haku- ja tokotreenit on nyt jääneet tauolle ja neitokainen viettää stressitöntä mammalomaa. Matolääkekuuri on syöty ja nyt vaan odotellaan innolla röntgeniä, että selviää kuinka monta pikkuista masusta on tulossa. Varataan röntgen varmaankin 18. tai 19. päivälle.

Masu kasvaa

Aika menee vauhdilla ja Helmin masu myös kasvaa vauhdilla. Samoin neitokaisen nälkä. Tiineysvuorokausia on nyt 43 ja pienistä ”katkaravuista” on jo tullut ihan pienen koiran näköisiä. Toivotaan, että kaikki voivat hyvin ja kaikilla pompottaa pikkuinen sydän yhtä vinhaa vauhtia kuin ultrassa.

Yritetään saada viikonloppuna otettua muutama hyvä kuva tulevasta äidistä masuineen.

Helmin viides tiineysviikko

Vauvamasu vähän jo makuulla ollessa näkyy. Välipalojen tarve on lisääntynyt, pelkällä kolmella aterialla ehtii välillä huono olo yllättämään. Neitokainen on kuulemma aloittanut ruoan varastelun tiheämmistä ruokailuista huolimatta.